Kesäkuu on jo yli puolen välin (huh huh) ja tekemistä riittää, niin koulussa kuin koulun ulkopuolella. En ole aiemmin juuri turissut kouluhommista tässä blogissa, mutta nyt ajattelin että ehkä voisi vähän selvennellä minkälaista täällä koulutöiden parissa on.
Lyhyesti, isoin projekti tällä hetkellä on oman professorin antama "Ideal House in Kyoto". Piti etsiä ja valita tontti - asutettu tai asuttamaton - ja nyt sitten pykäillään sinne omaa ideaalitaloa kalusteineen ja puutarhoineen. Erittäin hauska ja työläs projekti, ja erikoinen, sillä normaalisti sisustusarkkitehdit eivät juuri tee 100 prosenttisesti itsensä näköistä tilaa. Totta kai on hyvä jos osaa ja pystyy ujuttamaan hyvänä pitämiään materiaaleja ja kalusteita asiakkaan tiloihin, mutta varsinkin yksityisten asiakkaiden - esimerkiksi tavallisten perheiden - kotia suunnitellessa ei ole hyvä alkaa taistelemaan asiakkaan kanssa siitä, kummalla on parempi maku tapettien tai kaakeleiden suhteen. Yleensä myös hintojen pitäisi olla edulliset.
Tässä projektissa ei tosin tarvitse materiaali- tai kalustekustannuksia miettiä, kun kyseessä on kuvitteellinen asunto, mutta sitäkin enemmän pitää miettiä omaa identiteettiään suunnittelijana. Se on suoraan sanottuna vähän kammottavaa. Koto-Suomessa on tietenkin myös tehnyt duuneja sillä mentaliteetilla että itse niistä pitää, mutta onko niissä oikeasti omaa persoonallisuutta?
Olen varmaan sen jo aiemmin täällä blogissa sanonut, mutta suomalaiset tilat tuntuvat olevan toisinaan hyvin mielikuvituksettomia japanilaisiin verrattuna. Puhuin jo aiemmin kahviloista, mutta omasta mielestä se ulottuu myös yksityisten asuntojen ja julkisten tilojen sisustamiseen. On helppoa omistaa asunto, jossa on valkoiset seinät ja harmaa/musta/puunvärinen lattia, ja sitten sisällyttää tilaan pieniä väriläiskiä sinne tänne. Se toimii, kyllä, mutta se on niin tavattoman tylsää.
Tällaiset minimalistiset tilat tarvitsevat jonkinlaisen "katseenvangitsijan", olkoon se sitte suuri ja omituinen taulu, hyvin kallis ja taidolla valmistettu kaluste tai mielenkiintoinen valaistusratkaisu.
Paitsi jos tietenkin pitää hyvin vähäisesti kalustetuista koko-valkoisista tiloista.
Eroan aiheesta. Itse koen tämän projektin haastavaksi ja silti mielenkiintoiseksi. Välillä tuntuu että pää hajoaa kun miettii mitkä ratkaisut ovat omasta mielestä toimivia ja samalla hyvännäköisiä, ja silti tuntuu että koko ajan oppii vähän lisää omasta tyylistään ja omista mieltymyksistään.
On hauskaa että täällä oma professori on hyvin värimyönteinen ihminen. Siinä missä Suomessa luotetaan Pyhään "valkoinen-harmaa-musta" kolminaisuuteen(jossa saattaa lipua se yksi korostettu seinä, joka on sitten ruskeaan sävytetty tms), täällä rohkaistaan voimakkaisiin väreihin ja materiaaleihin ja niiden luomiin kontrasteihin. Hyvällä maulla tietenkin. Se on uutta ja erilaista ja todella virkistävää.
Myös sellaisiin asioihin kuin puutarhasuunnitteluun ja arkkitehtuurin sovittamiseen ympäristöön kiinnitetään huomiota, vaikkei se periaatteessa kuulukaan sisustusarkkitehtuurin työhön. Haastavaa ja hauskaa, vuorotelleen ja yhtä aikaa.
Parilla muulla kurssilla mennään aika lailla yliopistomaisesti "istu ja kuuntele" -mentaliteetilla, mikä ei tietenkään kauhean hyvin toimi kun luennot ovat japaniksi. Silloin tällöin tulee kehotus tehdä jonkinlainen kotitehtävä ensiviikoksi, mutta kotitehtävät ovat melko pienimuotoisia eivätkä vie juuri aikaa. Sitten on keramiikkakurssi, missä lähinnä valmistetaan savesta eritavalla tyyliteltyjä kuppeja, lautasia ja kulhoja. On mukavaa tehdä toisinaan jotain käsillä.
Pari mielenkiintoista kurssia ovat ns. luokkaretki-kursseja. Toisella kursseilla käydään lähinnä Kioton arvostettujen käsityömestareiden pajoilla tutustumassa erilaisiin tekotapoihin(puunveisto, keramiikka- ja lasinvalmistus, puutarhanhoito & teeseremonia, hajusteet yms) ja toisessa tarkoituksena on tutustua japanilaiseen kulttuuriin erilaisten taiteiden ja arkkitehtuurin kautta(kabuki, bunraku, pagodat ja temppelit, perinteisten makeisten valmistus jne). Molemmilla kursseilla pitää palauttaa essee näkemistään asioista.
Viime viikon helvetinhelteissä mentiin juuri perjantaina Osakan Kansalliseen Bunraku-teatteriin ja päästiin tutustumaan oikein lavasteisiin ja esityksessä käytettyihin nukkeihin, esityksen aikana kun ei, tietenkään, saanut kuvata tai piirtää.
Olen myös yhdellä kurssilla muiden vaihto-oppilaiden kanssa, jossa valmistetaan hyväntekeväisyyden nimissä värjättyjä paitoja myyntiin kuuluisaan Gion Matsuri-kesäjuhlaan. Looking forward to it~!
Ideaali-talosta laitan kuvia blogiin vasta kun olen siihen itse tyytyväinen. Vielä on matkaa deadlineen, mutta jokainen yksityiskohta pitää hioa kuntoon ennen sitä.
Kaiken tämän lisäksi oman labramme(osastomme) pari japanilaisopiskelijaa kysyivät josko minua ja Esaa kiinnostaisi osallistua Onna no ko ten -nimiseen pieneen meidän opiskelijoiden järjestämään näyttelyyn, jonka aiheena on nimensä mukaisesti tytöt. Näyttely sisältäisi pääasiassa graafisia töitä aina valokuvista piirroksiin, mutta kuulemma saisi tehdä patsaitakin tms.
Jälleen, on todella hauskaa ettei täällä kaiken pidä olla 100 prosenttisesti vain ja ainoastaan sisustusarkkitehtuurista, vaan halutaan tehdä myös jotain muuta. Japanin tuntien piirrokset ovat varmaan pääasiassa hyvin suloisia, siksi onkin hyvä että on pari suomalaista sekottamassa pakkaa...
Täällä helvetinhelteissä pitäisi olla käynnissä sadekausi, mutta tähän mennessä tämän kolmen viikon aikana on satanut vain parina päivänä kunnolla. Muina päivinä on sitte liekitetty pientä suomityttöä 30-36 asteen helteillä. Aurinkorasvan voimalla on pysynyt nahka hengissä.
Huomenna odotetaan kunnon sateita, toivottavasti viilentäisi vähän olotilaa. Tällä hetkellä asuntolan huoneessa ei voi muuta kuin kekkaloida mahdollisimman vähissä vaatteissa kun ei sitä ilmastointiakaan viitsi 24/7 päällä pitää, sähkölaskut kun voivat kasvaa muikeasti.
