Sakura. Nabe. Hanami ja karaoke. Okonomiyaki.

Muutamassa piskuisessa päivässä ehtii kokea miljoona eri asiaa. Viimeksi kun päivitin blogiani, olin vasta ensimmäistä päivääni Kiotossa. Nyt on menossa jo seitsemäs päivä, ja tässä ajassa on ehtinyt tutustua moneen uuteen ihmiseen, opetella vähän kieltä, syödä sellaista safkaa mistä Suomessa joutuukin pulittamaan hiukkasen enemmän, ja nähtyä sellaista mitä ei ihan heti Euroopassa tule vastaan.

Koska tapahtumia on niin paljon, photobombaan nämä 5 edellistä päivää lisäämällä vain vähän tekstiä verrattuna edelliseen postaukseen ja kuvia sitäkin enemmän. Voisin varmaan kirjoittaa 5 novellia näiden päivien tapahtumista, mutta taidan jättää sen eläkeaikojen tylsiin tunteihin ja sen sijaan mennä sieltä mistä aita on matalin. Tällä kertaa.

Aloitetaanpa ihan ensimmäiseksi huhtikuun 3. päivästä.
Menimme yliopistoon muiden uusien vaihtareiden kanssa orientaatiopäivään. Tapasimme siis henkilökohtaiset japanilaiset tuutorimme koululla ensimmäistä kertaa, täytimme taas monia erilaisia hakemuksia ja kaavakkeita, kuuntelimme selostuksia koulun - ja Japanin - tavoista, virallisista paperiasioista, lomakkeista jne.muista kaavakkeista mitkä meidän pitäisi mennä vielä täyttämään. Annoimme passit ja Residence Cardit kopioitavaksi, kiersimme ympäri kampusta tuutoriemme kanssa, söimme ruokalassa ja tutustuimme osastojemme professoreihin.

Kampus on rutkasti isompi kuin Lahdessa, kuten arvata saattaa, muttei loppujen lopuksi niin suuri että se imaisisi sisäänsä kuin labyrintti. Melko helposti löytää alueesta kartan, ja paikannimet ovat sekä japaniksi että englanniksi. Sain tuutoriltani Sachilta vielä professorimme tekemän englanninkielisen "lukujärjestyksen".

 Päivemmällä, neljän aikaan kaiken kampus-pyörimisen jälkeen,  oli asuntolassamme juhlat uusille asukkaille. Tarjolla oli niin länsimaalaista kuin japanilaista safkaa: Pizzaa, juustoja, keksejä, sushia, vihreää teetä, inkivääriolutta, kokista jne.

Alkoholitarjoilua ei ollut, mutta näiden virallisten kekkereiden jälkeen olikin sitten pienimuotoisemmat jatkot yhden vaihtarin huoneessa. Siellä sitten kohtasimmekin kaksi muuta, lomalla olevaa suomalaista. Muut vaihtarit ovatkin tässä näiden päivien aikana naureskelleetkin että kylläpä näitä suomalaisia tänne pukkaa. Yksiöstä siirryimmekin sitten sekalaisena seurakuntana lähipubiin. Mukana oli ranskalaisia, italialainen, korealaisia, meitä suomalaisia selvä enemmistö, pari thaita, espanjalainen... Sain keskustella monien eri kulttuurien edustajien kanssa, juttua riitti kaikesta hulvattomasta, ja juomat löysivät tiensä pöytäämme.

Yksi merkittävä huono puoli tosin illasta löytyi. Hyvin pieni mutta silti tärkeä asia. Japanilaiset saavat röökata sisätiloissa. Eivät välttämättä kaupoissa, mutta pubeissa ja ravintoloissa kyllä. Koulussamme röökaaminen on sallittua - onneksi - vain sille merkityillä alueilla ulkona. Asuntolassamme saa röökata sisällä vain aulan oleskelutiloissa, ja sen myötä aula myös lemahtaa jonkin verran. Se voi olla kivaa kun polttaa; kun ei polta, niin kuin minä, tupakoi nyt sitten ainakin passiivisesti pubeissa ja saa hengenahdistusta jälkeenpäin.

Mutta, tästä huolimatta, orientaatiopäivä päättyi hyvin iloisesti. Nukkumaanmennessä oli todella hyvä fiilis kaikesta. Koulu alkaa vasta virallisesti 8. päivä, joten ei tarvinnut stressata heräämisestäkään. Torstaiksi ne pari suomalaista lomailijaa olivat kutsuneet luokseen syömään nabea isossa porukassa. Todella loisto fiilis.

4. päivä huhtikuuta, orientaatiopäivää seuraava päivä.


Ensimmäinen hellepäivä. Ja minulle helle tarkoittaa yli +20 celsiusta. Menimme Millan ja Tuulin kanssa myöhäiselle brunssille viettämään omaa hanamia lähellä olevan joen rantaan.

Paikalliset varaavat hanamia, "kukkien katselua", varten yleensä paikat jo aamulla. Siniset pressut toimivat sekä viltteinä että selvinä merkkeinä mitkä paikat on varattu.

 Maittavaa 2-3 euron sushia. Omnomnom.

 Sitten ilmestyi paikallinen kaniini.

 Ja paikallinen papparainen joka oli kyseisen kanin omistaja. Kani taisi olla enemmän sellainen ihmismagneetti jolla papparainen sai jonkinlaista kosketusta muuhun maailmaan, sen verran lähelle se sitä kaniaan toi.

Illaksi oli uudet treffit sovittuna toisten suomalaisten vähän traditionaalisempaan kämppään, nimittäin nabea syömään isossa porukassa. Lyhyesti, nabe on eräänlainen keitto/pata, jossa liemi keitetään ihmisten edessä, ja kiehuvaan liemeen lisätään mitä ikinä haluaa kypsymään. Kasviksia, lihaa, tofua, udon-nuudeleita.

Nukkumaan päästiin vasta puolen yön jälkeen. :) Oli kyllä kivaa!

Huhtikuun 5. päivä.

Päivästä 6 tuntia meni porukalla virallisissa paperihommissa, vaikka sää oli kuin morsian, superlämmin ja täynnä valkoisia kirsikankukkia, ei pilvenhattaraa missään. Iltapäiväksi päästiin vielä muiden vaihtareiden kanssa viettämään hanamia uudestaan, sieltä sitten erään paikallisen suomalais-japanilaisen pitämään baariin, ja lopuksii karaokeen. Pitkä päivä, mutta erittäin hauska.

 Pankin esitteessä oli tosi iloisen näköinen herrasmies, Kilimanjaro ja moottoripyörä. Pisti hymyilyttämään kaiken sen paperihöskäämisen keskellä.

Karaoke-baarissa tulikin sitten koettua ensimmäistä kertaa myös lämmin wc-pyntty. Olimme paikassa jossa sai yhdellä summalla syödä jäätelöä, juoda alkoholillisia ja alkoholittomia juomia niin pitkään kuin jaksaa. Paikka oli auki kello viiteen asti aamulla, ja loppuun asti kyllä oltiin. Voi sanoa että oli hieman kurkku käheä seuraavana aamuna!...tai no, oikeastaan samana päivänä kun kerran vasta aamulla saavuttiin takaisin.

Huhtikuu, 5. päivä:

Unta palloon, kuten edellisestä päivästä arvata saattaa. Satoi koko päivän ja tuuli aika perkeleesti. Nothing special happened.

Huhtikuu, 6. päivä:

Sunnuntai, ja viimeinen päivä ennen koulun alkua. Iltapäivällä kävin koululla juttelemassa kursseista tuutorini Sachin kanssa, joka oli löytänyt myös pari kiinnostavaa maisteri-kurssia, joita voisi kokeilla. Silloin tällöin tuli kuuroittain sadetta, ja kun kolmen maissa saavuin takaisin asuntolaan, lähdimme sade-vaarasta huolimatta Path of Philosophyyn((哲学の道 Tetsugaku-no-michi), joka on siis yksi Kioton lukuisista turistikohteista. Sen läheisyydessä on monia temppeleitä. Edellispäivän myrskyn takia paikan useista kirsikkapuista olivat jo kukat tippuneet, mutta nähtävää riitti silti. Ja koleasta säästä huolimatta niin japanilaisia kuin länsimaalaisia turisteja oli pilvin pimein!

 Reittiä kulki 30 minuuttia, ja sen ympärillä oli niin temppeleitä kuin tavallisia ihmisten asumuksia.

En ole vielä opetellut paikkojen nimiä, joten en tiedä yhtään mitä on tullut nähtyä, vielä. Mutta eiköhän nämä maisemat tutuiksi tule jossain vaiheessa!

Illalla sitten - monien tuntien tarpomisen jälkeen kylmässä ja sateisessa ilmassa - päätimme mennä syömään okonomiaykia. Lyhyesti se on japanilainen pannukakku/pizza, jonka päälle voi tilata erilaisia täytteitä. Menimme kuuden hengen porukassa syömään, jaoimme neljä okonomiyakia ja voi jumanperkele että oli hyvää!!

Okonomiyakia kanalla, toinen perunoilla, mukana juustofondue jota sai lapata päälle muiden kastikkeiden ja majoneesin kanssa. Sydänkohtaus lautasella, mutta niin hyvää ettei tarvitse sellaisia masentavia asioita ajatella. Tällaista krapularuokaa jos Suomessa saisi, niin... no, minä olisin sitten joka päivä krapulassa.

 

Possua ja valkosipulia, sekä Frankfurt-okonomiyaki. Eli toisin sanoen makkaraa. Omnomnom.

Massu täynnä oli hyvä käydä nukkumaan. Kymmenen aikaan olin sopinut Skype-videotreffit vanhempien kanssa, eikä jostain syystä tuntunut ollenkaan että olisi jonkinlainen koti-ikävä. Siellähän ne ovat, Skype-soiton päässä.

Tämä hyvin käytetty "vapaa viikko" päättyi siis onnellisesti. Koulupäivä alkaisi vasta kolmelta, joten ei huolta huomisesta. 

Mutta se onkin sitten toisen blogi-kirjoituksen aihepiiri se.