Kummallisuuksia TOP 7. Aurinkovarjoja, vessafanfaareja ja laiskoja haukkoja.

Kioton kevät on suomalaisen kesä.

Viime päivinä on aidosti alkanut hirvittää minkälaisiin sfääreihin lämpötila nousee kaupungissa, jossa toukokuinen päivä pamahtaa +30 asteeseen. Paikalliset ovat puketuneita tuulipukuihin, puuvillaisiin liiveihin ja kauluspaitoihin, kun itse toivoo että voisi riisua kaiken ja vain lojua alasti keskellä asvalttitietä. Melkein kuulee korvissaan grillissä tirisevän ja vinkuvan makkaran kun istuu hetken aikaa joen varrella "kevätauringon" paisteessa.

Kuulemma kesähelteiden pamahtaessa kattoon, myynnissä on niin vilvoittavista tekstuureista tehtyjä vaatteita kuin veteen kastettavia kaulureita helpottamaan hikisen länsimaalaisen tuskaa - samaan aikaan kun aurinkorasvat ovat hiivatin kalliita. Yksi selitys tähän voi olla se, että auringonottokulttuuria saati ihon paljastamista kesähelteillä ei juuri ainakaan tässä osassa Japania ole. Itsensä ruskettaminen on täällä - varsinkin yli 30-vuotiaiden keskuudessa - höperön hommaa.

Kun esimerkiksi Turussa helteet pamahtavat edes hieman yli 20 asteen, puhumattakaan lähes kolmestakymmenestä asteesta, ihmiset valtaavat jokaisen pölyisen ruohomättään joihin voisivat levittää itsensä ja mahdollisesti piknik-peittonsa, ja nukkuvat tai lukevat uusinta kesädekkaria seuraavat kaksi tuntia. Bikinit tai shortsit jalassa, kunhan vaan tulee tiristyä.

Puolessatoissa kuukaudessa on tullut vastaan jos minkälaista kummallisuutta, joita periaatteessa tiesi odottaa, muttei ollut kuitenkaan varautunut ottamaan vastaan. Vähän niin kuin joululaulujen soitto supermarketissa jo lokakuussa. Alkutunnari alkavalle stressille ja paniikille. Kyllä, kyllä, kohta pitää ostaa kinkku ja alkaa tehdä laatikoita, lahjat pitäisi ostaa sukulaisille, silittää pöytäliinat ja pestä sauna-- ei helvetti, joulu on huomenna!! Mitä schaibaa tämä nyt on?! Ei ole lahjoja, eikä kinkkua!!

Ajattelin nyt tällaisen kuolema-hellepäivän kunniaksi vähän listailla japanilaisia kummallisuuksia, joita on tullut vastaan. Kummallisuuksilla en välttämättä tarkoita pelkästään kulttuurillisia eroja, vaan myös eläimistöä, rakennuksia ja laitteita, joita ei ole siellä pallon pohjoispuoliskolla juuri tullut vastaan.

1. Ruskettuminen ja auringonotto. 

Japanissa valkea iho on arvokas ja kaunis. On täälläkin tietysti nuorisoa, jotka ruskettavat itseään, mutta lähinnä siksi että kyse on länsimaalaisesta kulttuurista, länsimaalaisesta kauneusihanteesta, jota täällä palvotaan melko monenlaiseen tapaan(siihen palataan tässä tekstissä myöhemmin).

Enemmän näkee kuitenkin niitä - niin yliopistossa kuin joen varrella - jotka suojaavat kätensä valkeilla hanskoilla, kasvonsa pitkillä lipoilla, tai aukaisevat päivänvarjon niin kuin ranskattaret 1800-luvun pariisilaispuistomaalauksissa, kun valkea iho oli vielä ihanne Euroopassakin. Joskus näkee ihmisiä, joilla on kaikki edellä mainittavat asusteet yllään, ja siihen vielä pitkähihaiset housut ja paita.

Ja älkää luulko että pelkästään naiset ovat tällaisessa mukana. Kaikenlaiset kulkijat aina nuorista naisista vanhoihin pappoihin käärivät handunsa suojaan auringolta jopa yli 25-asteen helteessä.No hyvä on, eivät kaikki, mutta kyllä aika paljon tätä näkee.
Länsimaalaiselle tällainen saattaa olla melko kummallista, mutta kun sitä miettii, eikö se ole fiksuakin suojata itsensä auringolta? UV-säteilykin on täällä pikkasen voimakkaampaa kuin koti-pohjoisessa.


2. Lämmitetty vessanistuin

Kuuluisa lämmitetty vessanistuin kaikkine suunnattuine sisäsuihkuineen, taustamusiikkeineen ja muine karnevaali-vimpaimineen

Ensireaktio, sumeilematta: paluu lapsuuteen ja siihen päiväkotipäivään kun päällä olivat sekä kalsarit, pitkät kalsarit, näiden päällä sisähousut ja siihen vielä haalarit. JA SIIHEN vielä päälle kurahousut, koska nähtävästi lumi onkin märkää loskaa ja naperot eivät saa kastaa itseään. Vessaan pitäisi päästä, mutta ei ehdi koska naapurin poika kamppaa viime metreillä, ja sitten onkin kirjaimellisesti kuset housussa.

Jollakulla toisella saattaa olla hienovaraisempi ilmaisu mielessä, mutta omasta mielestä lämmitetty vessanistuin tuntuu siltä kuin olisit pissannut housuun, paitsi että mitään ei valu pitkin reisiä vaan kaikki pysyy kuivana. Eli ensireaktio: Hyi, mitä hittoa. Ja tähänkö vielä saisi fanfaarin jos nappia painaisi?
Kun olimme pari viikkoa sitten sunnuntaina leffassa, elokuvateatterin vessassa alas istuessa sensori äkkäsi että jaaha, nyt on asiakas, ja taustalla alkoi virrata pauhaava joki. Tällaista sensoria ei kaikissa paikoissa tietenkään ole, mutta onko tämääkään nyt sitten hauskaa, kun äänet ovat painepesurimaiset? Niin kuin Austin Powers kymmenien vuosien syväjäädytyksen jälkeen...

Liioittelen tietysti tässä hieman. Ja nyt kun on puolitoista kuukautta tullut tällaisilla pytyillä istuttua, niiden arvon alkaa jollain lailla tajuta. Kun oli koleana päivänä kulkenut kylmästä rakennuksesta toiseen, sitä refleksimäisesti aristi pyntylle istumista ennen kuin tajusi että ai niin, sehän onkin lämmin! Huhhuh, ihanaa.

Luksusta.

Friikkiä, tarpeetonta luksusta? Ehkä, mutta nautitaan tästä nyt sitten.

3. Tappajahaukat. Eli haukat jotka pitävät ruokasi pöllimisestä.

Jos olet koskaan katsonut Muumeja, saatat muistaa sen äänen minkä haukat/kotkat päästävät niissä harvoissa jaksoissa kun linnusto esittäytyy Muumilaakson tarinoissa.

Asuntolan lähellä olevan Kamogawa-joen läheisyydessä, varsinkin joen haarassa Kamogawa Deltalla, hilluvat paikalliset lokit, joilla on terävä nokka, ruskeat sulat ja terävät kynnet. Ja ne haluavat mitä ikinä satut syömään niiden näköpiirissä.

En ole ornitologi, joten en tiedä lajin tieteellistä nimeä, vain sen, että kyseessä on jonkinsortin haukka. Lokkeja ei tosiaan täällä sisämaassa ole näkynyt, mutta sitä vastoin on tullut todistettua monet kauhun kiljahdukset, siipien läpsytykset ja lentävät hampurilaiset ja jäätelöt kun haukkajoukko on päättänyt metsästää. Kun Suomessa haukka on harvinaisuus, jonka näkeminen on jännittävä ja eksoottinen ihme, täällä ne ovat laskeutuneet normi helsinkiläis-lokin tasolle.

Ja siltikin, näissä ruokaa ryöstävissä otuksissa on jotain paljon majesteetillisempaa kuin niissä kirkuvissa rotissa jotka kiertävät Helsingin satamatoria.

Vaikka mainitsinkin terävät kynnet ja nokan, nämä haukat taitavat saalistuksen niin että osansa kynsistä saa ainoastaan uhri-jäätelö tai -leipä - eikä sitä pitelevä ihminen. Ainoa harmi, minkä haukat aiheuttavat, on se että ruoka pitää syödä nopeasti ja piilottelemalla, tai muuten menetät sen silmänräpäyksessä etkä tajua edes mikä sinua läimäisi siivellään(vaikka kuulemma on nähty yksikin viaton kaveri jolla oli kivat raapaisujäljet niskassa haukkojen epäonnistuneen metsästysretken jälkeen).

Mutta, mieluummin minä näitä katselen kuin lokkeja! Varsinkin kun ne päästelevät samoja ääniä kuin Muumeissa. Saa kokea nostalgian samalla kun voileipä varastetaan.

4. Purikura - miten saadaan sinusta söpömpi sekoilemalla

Toivon tosiaan että niin paikalliset kuin turistitkin ottavat Purikura-koneet puhtaana leikkimielisenä hassutteluna ja sekoiluna, koska jos ne ottaa vakavasti, voi meno mennä häiriintyneeksi.

Kävimme runsaat kolme viikkoa sitten Esan ja Marinen kanssa pyöräilemässä keskustassa, sitten Yodobashin monumentaalisessa elektroniikkakeitaassa Kioton juna-aseman läheisyydessä ja sieltä sitten päädyimme isoon kauppakeskus Aeoniin. Vaikka juuri mitään ei tältä shoppailumatkalta mukaan tarttunut, lähti siinä meikäläisen Purikura-neitsyys.

Lyhyesti selitettynä kyseessä on joukko erilaisia passikuva/tarrakoneita, jossa sinusta ja ystävistäsi napsitaan monenmoisia kuvia muutamien sekunttien välein, ja kyseinen kone sitten muuntaa sinut ja ystäväsi "söpömmäksi" koneen ohjelmoinnin mukaan.
Normaalikäytäntöön tuntuu kuuluvan silmien suurentaminen ja suun pienentäminen, mutta toimintoja löytyy yhtä paljon kuin koneita. Tämä kone muuntaa sinut valkoisemmaksi, tässä saat todella pitkät ja hoikat jalat, tässä saat upeat meikit ja double-eye-lidin, nämä ovat vain naisille, nämä ovat vain miehille jne.

Kuvaussession jälkeen kiiruhdat tietokoneen ääreen ja napsuttelet menemään niin koristekuvioita kuin tekstiä, värittämään tukkaasi tai silmiäsi eriväriseksi tai lisäämään itsellesi silmäripsiä tai kissankorvia. Isolla joukolla tällainen sekoilu on todella hauskaa, koska kaikkien pitää mahtua kuvaan, ja ilmeitä ja asentoja pitää vaihtaa nopeasti.

Tästä pääsemmekin luontevasti aiheeseen:

5. Muoti ja paikalliset kauneusihanteet

Jo ennen Japaniin tuloa olin tietoinen paikallisesta "söpöyskulttuurista". Niin idolit kuin tavalliset tallaajat tuntuvat hallitsevan yltäkylläisen söpöilyn niin vaatteiden kuin kauneus- ja kosmetiikkatuotteiden kanssa, ja tämä tuntuu olevan ala jolla oikeasti tehdään rahaa. 

Nyt ei puhuta pelkästään meikeistä ja hiusten vaalentamisesta ja kihartamisesta. On leukarullia, "joita käyttämällä saat leuastasi kapean ja poskipäistäsi korkeat", on tarroja sun muita vipstaakeja joita käyttämällä saa länsimaalaisten tapaan "kaksoisluomen"(double eyelid). On tekoripsiä, on värillisiä piilolinssejä, joilla saa kaikkea muuta kuin luonnollisen näköiset siniset/vihreät silmät... Kaikkea löytyy.
Yliopistossa, varsinkin nyt kevään tullen, huomaa kuinka moni alun perin mustatukkainen on yllättäen muuttunut vaaleaksi... taaaai ruskeaksi. Tai wanna-be blondiksi. Lopputulos ei läheskään aina ole hyvännäköinen.

Avonaisia kaula-aukkoja ei juuri näy. Sitä vastoin en ole koskaan nähnyt lyhyempiä minihameita ja mikrosortseja. Viime baarikäynnissä tuli todistettua sellainenkin muikkeli jonka mekon helma nousi puoleen väliin takapuolta.
Jalat saavat olla käytännössä kokonaan esillä, olkapäät ja rinnat ovat sitten enemmän nou-nou. Länsimaalaiset saavat tällaisia juttuja enemmän anteeksi kuin paikalliset, mutta ovat vaihtaritkin saaneet kommenttia omasta "liian seksikkäästä" pukeutumisesta vanhemmilta paikallisilta.

Maanantaina eräs osastomme naisopiskelijoista lähestyi meitä länsimaalaisia kysymyksillä: "Mikä on kaunis japanilainen nainen? Kuka on kaikkein kaunein nainen Euroopassa? Minkälaiset silmät/nenä/ hiukset/vaatteet pitäisi olla? Pitäisi olla siniset silmät, eikö? Ja vaalea tukka?"

Ihmetys oli molemminpuolista kun yritimme selittää että se riippuu ihmisestä, ettei oikeasti tuollaisiin asioihin kiinnitetä niin maanisesti huomioita, ja sitten vastapuoli ihmettelee miten emme voi pitää kaksoisluomea kauniimpana kuin aasialaista mono-luomea. Tuntui absurdilta yrittää selittää että kaikenlaiset muut jutut ovat tärkeämpiä kuin täydellinen nenä ja viimeisen päälle oleva meikki.

6. Jättäkää markkinointi piirroshahmoille

Näistä tietää että on saapunut Japaniin, koska en keksi muuta maata missä tällainen voisi toimia.

"Uusi partavaahto, uusimman animaatio-elokuvan sponsoroima!" Punastelevat piirrostytöt mainostavat ihanaa uutta parranajo-kokemusta.
"Tervetuloa elokuvateatteriimme! Katso kuinka hellyyttävät piirroshahmomme seikkailevat ja näyttävät teille kuinka käyttäytyä elokuvan aikana!"
"Haluatko näyttävät ripset kuten tällä tytöllä tässä piirrossarjassa?"

En tiedä kuinka hyvin tällainen mainonta puree kansaan, mutta tätä joka tapauksessa melko paljon näkee. Ja kun sitä on, kai se sitten toimiikin?
Ulkomaalainen saattaa ihmetellä tällaisen mainonnan toimivuutta. Piirroshahmot ovat Japanin ulkopuolella yleensä varattuja lapsille, ei aikuisille. Kuka voisi ottaa vakavasti punastelevat piirroshahmot?
Japanissa animaatiot ovat kuitenkin jokapäiväinen viihdyke. Kaikenikäiset katselevat animea, yleensä jo aloittaen taaperosta. Siihen siis tottuu.

Ja paikalliset animaatiotkin tuppaavat olemaan vähän eri tasoa kuin Myyrä tai Muumit.

Viimeinen eli 7. Haittaako jos joudutte odottamaan 3 minuuttia?

Tupsahdimme paikalliseen Burger Kingiin lauantai-iltana pienessä porukassa ja siirryimme jonottamaan tiskille. Tilauksen tehtyä kysyttiin:
"Tämän aterian/sämpylän/burgerin tekemiseen menee hetki, haittaako jos joudutte odottamaan 3 minuuttia?"
Itseltäni kysyttiin jaksanko odottaa viisi minuuttia teriyaki-kana-sandwichiäni.

En ole onneksi vielä niin japanilaistunut että 3-5 minuuttia olisi tärkeä prosentuaalinen osuus lauantai-illastani.